---

I am overwhelmed by the high potency of volume set free by Adamantra on "For Ever". Swift guitar licks with operatic keyboards in a classical power metal setting. Tuomas Nieminen vocals give a vibe of Rhapsody and Blind Guardian and when the dual guitars by Tommi Ahtila and Panu Kiskola reach the ecstasy stage, you have the tinkering of slamming keyboards in your face. There has to be dimension and a special technique to write and play music of this caliber and Adamantra has the balls on their debut CD to do so.

The opening track "For Ever" is a bit lengthy, but Adamantra show their talent, but the second track "Guilt" shows that they can write hits. Tuomas Nieminen vocals are outstanding that give a Bruce Dickinson power metal voice, the searing guitar work is overloaded with hooks and melodic melodies. I am totally impressed with this effort as much as am disappointed with the latest Rhapsody release. Adamantra is classical, rock, power metal and progressive all in one and the musicianship is top notch. So what are you waiting for, get the damn CD for some mind-blowing tunes.

Link to review >>

---

---

So far Finland has never really been famous for its progressive metal acts in particular. Sure, there are a few mentionable bands but still most 'big' names of this genre come from the US. Therefore, it doesn't surprise that Adamantra draw some of their influences from bands such as Dream Theater, Shadow Gallery or Symphony X. Especially influences of the latter one shine through clearly. For instance, Adamantra make use of choirs in a similar way but never that distinctively that one could speak of copying Symphony X. Frankly, there is no need for copying or even hiding behind these 'big' names if one has skillful members in the band that play (or have played) in bands as Bride Adorned, TOC, Craydawn, Divercia, Mind-A-Stray, Olympos Mons or Grudge's Claw. They got all qualities to become one of the big prog-power metal bands themselves. The power metal part might not be too evident in the first song of this single "For Ever", which still reminds most of Symphony X, but as we pass on to "Ungiven" one can clearly hear other influences. Here we have more power and speed and this reminds a bit of Rhapsody (of Fire ;)). Adamantra managed to make their music sound progressive, which means complex, and yet catchy at the same time. There's a nice variety of melodic and powerful song structures, heavier and softer parts and somehow everything forms a unity.

It's hard to imagine that we are only talking about a 3-track single (plus one radio edit) but listen to it yourself. Sometimes it's not worth buying singles but in this case there's no other way, especially if you're interested in progressive metal. However, I really can recommend this band, check it out and be surprised!

Link to review >>

---

---

If I may believethe official bio that came along with this single, Adamantra is a superb band. “high-quality melodic metal” as it is described. Well, it made me quite curious.

Although this band is called a high quality melodic metal band, the music sure is more than just that. A lot of choirs are used and the high guitar solos are present as well. Not to mention the pounding double bass parts. The vocalist is capable of doing quite some good things with his high voice. Altogether, the music seems more of a mix between heavy, power and melodic metal.

I think this band sure can make it further towards the top of the scene but for me something’s missing. Or, maybe I should put it this way: I’m not really missing something, I heard almost exactly what I expected to hear. Don’t get me wrong, this is some good music, but the thing is that this isn’t exactly 'new' anymore. Well, it could be just me, but I do reckon the qualities of this band which should be able to convince quite some people out there who like this genre(s).

Not completely my cup of tea but enjoy! This definitely ain’t bad!

Link to review >>

---

---

Well, here's a Finnish newcomer to the progressive metal scene releasing their first single for their upcoming yet untitled album. Although the band is new, the members have gathered experience in other bands, such as Bride Adorned, TOC, Craydawn, Divercia, Mind-A-Stray, Olympos Mons and Thaurorod, so the newcomer status isn't really justified.
The experience shows in the song writing, when they put many different elements together without sounding too complex or too predictable. The 7-minute title track blends in neoclassical elements, power metal hooks, strong melodies and Rhapsody-like epic choirs, while the vocalist Tuomas Nieminen crowns the song with his strong delivery. Technically advanced instrumental playing hasn't forgotten either when the band lets loose in the middle, but stays on the ground level still.

Mid-tempo Guilt keeps up the quality, although it can't quite reach the opener's level, but balances the whole package well. Nieminen's vocals are quite down-tuned, but he puts his best effort again on Ungiven, which is the most intense song of the three but also it reaches the most epic heights shown already on the opener. Radio edit version of Guilt if left for the last, which is a good choice, since it lets the listener decide, whether the normal version was enough or not.

All in all, the single left really good feelings and the debut album will be one to expect in the coming months. Then we'll see what these guys are made of for real. I have no doubts, that they wouldn't deliver.

Link to review >>

---

---

Well, the guys of Adamantra leave no room for imagination to show their style of music. The kind of metal that Blind Guardian and Rhapsody Of Fire also serve you; lots of guitars, lots of keyboards, choirs and theatrical vocals. I think that you can either do this really well or really bad and Adamantra can check themselves in to the first category. 'For Ever' is just a single with three songs and one song as a radio edit so the real test to see if they can do a whole album still stands. I think it will be no problem, the creativity and energy level is very high.

They race over their fretboards, drums, keyboard and sometimes it gets too bombastic even. I can see this band appearing on festivals in the next European festivalseason or as second support act that you miss in a venue like 013 (Tilburg) because they start at half past six. Keep it up guys, you will get there!

Link to review >>

---

---

Kotimainen power-progemetal porukka Adamantra ei pidä kynttiläänsä vakan alla, vaan ilmoittaa ylpeästi olevansa vuoden kovin kotimainen proge-metal tulokas. Suuret sanat vaikuttavat aluksi tyhjyyttään kumisevilta, mutta kun kuusikon uutta sinkuraa pyörittää ahkerasti edestakaisin alkavat ne koukut, kuorot ja soolot toden totta vaikuttaa. Massiivisella nimibiisillä aukeneva reilun 23 minuutin mittainen progetaival pitää sisällään genren tärkeimmät pakolliset kuviot. Melodioiden ehdoilla etenevät sävellykset nousevat majesteetillisiin sfääreihin tarkoin harkittujen sovitusten myötä, eikä progebändien pahin vihulainen – kaiken piloille turvottava mammuttitauti – pääse missään vaiheessa tarttumaan teoksiin. Vokalistin komea ääni sopii tyyliin saumattomasti, vaikka laulu tahtookin jäädä liiaksi muun äänen alle.

Avauksena kuultava For Ever on uljas teos, mutta kiekon tarttuvin biisi on eittämättä toisena soiva Guilt, mistä on tarjolla myös minuuttia lyhyempi radio edit. Vauhdikkaampaa power-osastoa edustava Ungiven tuo vuorostaan aina tervetullutta vaihtelua suurien tunnelmien ja herkkien hetkien jatkumoon. Adamantra lataa sinkun saatteessa tiskiin kovia nimiä, kuten Dream Theater, Symphony X ja Rhapsody, eikä ollenkaan turhaan. Mikäli em. bändit miellyttävät ei ole syytä epäillä etteikö Adamantrakin kolahtaisi, ja mahdollisesti vielä oikein kovaa.

Link to review >>

---

---

Levyn lähtiessä pyörimään pelko käy toteen: Jälleen tätä neo-klassis-pseudo-folk-mitälie-metallia. Äkillinen päätelmä on kuitenkin vähän turhan jyrkkä, vaikka melodiat entisen Rhapsodyn mieleen tuovatkin. Adamantran ilmaisu nojaa enemmän kuitenkin perinteisen voimametallin suuntaan.

Singlen nimikkoraidan For Ever yhteydessä voidaan puhua jopa progressiivisesta metallista. Kyse ei kuitenkaan ole mistään päämäärättömästä itsetarkoituksellisesta kikkailusta, vaan kappale polveilee sujuvasti osasta toiseen. Kolmas raita Ungiven on singlen selkein power metal -tykitys tuoden mieleen Gamma Rayn. Rhapsody paistaa edelleen läpi kuorojen ja melodioiden muodossa.

Singlen vahvin veto on voimaballadi Guilt. Melodiakoukku ei ole ollenkaan hassumpi ja vokalistin revityksissä on aidosti tunnetta mukana. Kappaleen ehdoton kliimaksi on sen kitarasoolo. Vaikka Guilt tavallaan on singlen tavanomaisin kappale, siinä tuntuu olevan kaikki kohdallaan muihin kappaleisiin verrattuna.

Adamantra jatkaa kunniakkaasti suomalaisen voimametallin perinteitä, mutta tällä singlellä yhtye ei sen suurempaa pesäeroa muihin vastaaviin veivaajiin tee. Potentiaalia yhtyeestä kyllä löytyy, mutta miten saisi sen miekan kivestä?

Link to review >>

---

---

Useimpien muusikoiden kehityksessä tulee vaihe, jolloin on hauskaa kokeilla kuinka haastavaa musiikkia saisi aikaiseksi. Minulla on vähän sellainen tunne, että ilmeisesti edesmenneessä Bride Adornedissa operoineella porukalla on ollut edellä mainittu vaihe päällä enemmän tai vähemmän koko ikänsä.

Päivän arviosinkun resepti on tämä: Kuuntelijaystävällistetään Bride Adornedin kuoroheavya ja lisätään päälle vielä vähän soitannollisia koukkuja. Ollaan edelleen aika syvällä powermetallinhajuisessa progessa (tai progen hajuisessa powerissa, miten vain). Edelleen hiukan haastavaa keitosta lantrataan sopivassa määrin melodisuudella ja saadaan tulokseksi Adamantra. Kun tuoreen yhtyeen jäsenten musiikillisesta CV:stä löytyvät Bride Adornedin lisäksi nimet TOC, Craydawn, Divercia, Mind-A-Stray, Olympos Mons ja Thaurorod, ei miekkosten soittotaitoakaan tarvitse varsinaisesti enää kyseenalaistaa.

Jos singlen pitkähköä nimikkokappaletta markkinoitaisiin minulle Bride Adornedin ennenjulkaisemattomana biisinä, en epäilisi väitteen todenperäisyyttä sekuntiakaan. Hituri Guilt taas ei raskaspoljentoisuudestaan huolimatta sellaisesta menisi. Biisi on sävelletty vokalisti Tuomas Niemisen äänialan takarajoille, mutta kireästäkin laulusuorituksesta huolimatta Nieminen saundaa mahtavalle. Ungiven on jälleen sinfopoweriin kallellaan oleva, liukasliikkeinen ralli, jonka kertsi on kuin sekoitus melodian mestareita, Edguyta ja Rhapsodyä. Sinkun päättää kakkosbiisin optimistisesti radioita varten editoitu versio.

For Ever on hyvä pelinavaus ja lisääkin tätä lajia olisin mielelläni kuullut, sillä miehistönsä vanhoista kehäketuista huolimatta Adamantra tuo uuden ja tuoreen äänen Suomen jo hieman tunkkaiselta tuoksahtavaan powermetallikenttään. Miettikääpä itse - milloin viimeksi kuulitte vastikään levyttänyttä uutta suomalaista powermetallibändiä, jolla olisi ollut jotain aidosti kiinnostavaa annettavaa genreensä? Adamantralla on

Link to review >>

---

---

Adamantra on tuore kotimainen yhtye, jonka musiikilliset juuret ovat Rhapsodyn, Symphony X:n, Sonata Arctican ja Dream Theaterin suunnalla. Yhtye on basisti Jukka Hoffrénin idea, joka syntyi hänen tehdessään musiikkia kotonaan tietokoneen kanssa. Yhtye kasautui pikku hiljaa ja tämä sinkku on yhtyeen ensimmäinen. Albumi on tulossa ensi vuonna. Bändin jäsenet ovat soitelleet aiemmin mm. bändeissä Mind-A-Stay, TOC, Grudge's Claw jne. Kunnianhimoa ei puutu tältä bändiltä, joka iskee musiikillaan suoraan symphonymetallin sekaan. Se, että kestävätkö siivet nähdään myöhemmin, mutta tässä sinkun arvostelu:

For Eye: on kestoltaan monumentaalinen 7:35 haetaan symphonyhevin tunnelmia siinä onnistuenkin. Laulu on misattu oudon taustalle ja biisissä on osia kuin pienessä metalliverstaassa. Kappaleeseen on sisällytetty hivenen liikaa elementtejä, joten se on jotenkin levoton esitys.

Guilt: onkin jo perinteisempää melodista heviä. Solisti Tuomas Niemisen laulukin on misattu enemmän eteen, jota olisi saanut vieläkin enemmän korostaa, koska solistin ääni on kuitenkin hyvää tasoa. Biisi on melodinen raskaiden kitaroiden runnoessa taustaa kuntoon vesurin lailla. Urut ja kitarasoolo tuovat biisiin uljautta, sekä hyvää tunnelmaa. Nämä kaksi edellämainittua biisiä ovat kuin eri bändiltä. Ungiven: on bassorumpujen tykitystä alusta loppuun. Biisi on maukas sovitus sisältäen symphonyheviä kuoroineen ja pianoineen, sekä osin perinteistä melodic metal - tyylistä musiikkia. Kappale säilyttää hyvin mielenkiinnon loppuun saakka. Viimeiseksi on jätetty tiivistetty, sekä nimenomaan radioon sovitettu kappale Guilt.

Ensimmäisen biisin perusteella herää kysymys, että onko suomalaiselle symphonyheville kysyntää? Maailmalla tehdään sitä musiikkia aivan tarpeeksi, joten saa nähdä onko tulevan levyn kokonaisuus sellainen, että se saa kuulijoita tarpeeksi.

Soitto lauluineen on kunnossa ja kun yhtye vielä päättää lopullisen linjauksen musiikkinsa suhteen, niin mahdollisuudet menestykseen ovat hyvät. Radiobiisiksi on valittu singlen erilaisin kappale, joka oudoksuttaa, jos tarkoituksena on esitellä progemetallia (tai kuten itse otaksun symphonyheviä), eikä melodista heviä.

Link to review >>

---

---

Kun sain levyn käteeni ja äimistelin saatekirjeen jopa hieman omahyväistä ja runsaasti kehuskelevaa tekstiä 'Mitä saadaan, kun yhdistetään huikea soittotaito, vuosien kokemus, massiiviset kuorot, loistavat soundit ja mahtavaääninen laulaja?', ajattelin että 'ei nuo sanat voi mitenkään lunastaa odotuksia'. Ja kuinka väärässä olinkaan.

Löin levyn soittimeen ja istahdin alas olutpullo kädessäni odottaen jotain täysin muuta, mitä kaiuttimet alkoivat tarjoilla.

Ensimmäisenä tulvahti mieleen että olenko saanut vahingossa Jorn Landen uusimman sinkun kuunneltavaksi. Piti jopa käydä korvat putsaamassa, sillä ensimmäinen biisi “For Ever” suorastaan soi sydämeeni. Kyseinen kappale omistaa niin mahtavan soundimaailman, etten ihan heti moista ole suomalaisilta tuotoksilta kuullut. Laulajan ääni, kitarat, rummut, kaikki – kuin yhtä suurta perhettä. En keksi tarpeeksi ylistäviä sanoja tämän kappaleen kuvailemiseen. Samalla, kun kappaletta kuuntelee, avautuu näkymä tulevaisuuteen, jossa pojat vetävät Sweden Rockissa suuren yleisön edessä ja kaikki nauttivat musiikista, sen mahtipontisuudesta ja ennenkaikkea siitä, miten bändin äänimaailma avautuu ja käärii ympärilleen. Kalpene Nicolo Kotzev!

Itseni, sekä tietysti myös bändin iloksi yhtä vankka ja hieno tunnelma jatkuu levyn kahdella muullakin kappaleella. 'Guilt' maalailee mieliin tunnelmallista ja kaunista taivaanrantaa, johon mukavasti asettuu saari jossain päin Suomen vesistöaluetta, sauna, hyvä ruoka ja ennenkaikkea hyvä seura.

'Ungiven' aloittaa mukavan rivakkaalla ja 'haluan nytkyttää päätäni'-tyylisellä menolla, joka saa välittömästi ihokarvat nousemaan, tietysti positiivisella tyylillä. Ei voi muuta kuin todeta, että taidanpa odotella mahdollista tulevaa pitkäsoittoa erittäin suurella innolla ja toiveikkain mielin.

Mistä voin ostaa fanipaitoja? Kokoni on XXL, kiitos.

Link to review >>

---

---

Adamantra on orkesterina uusi tuttavuus, mutta sen jäsenet ovat ehtineet kerätä soittokokemusta monissa muissa bändeissä. Tyyliksi on valittu neoklassinen power metal, joka viittoilee vahvasti Symphony X:n ja Rhapsodyn suuntaan. Levyltä löytyy kaksi sävellystä, jotka kumpainenkin täyttävät laadukkaan heavy metallin kriteerit. Soitto on äärimmäisen taitavaa ja biisien sovituksiin ja melodiakoukkuihin on panostettu. Parasta levyllä on kuitenkin vokalisti Tuomas Niemisen komea laulu, joka kruunaa biisit ja antaa niille sen viimeisen silauksen. Ainoa miinus on lievästi tunkkainen soundimaailma, joka syö sävellysten mahtipontisuutta ja hautaa alleen nyanssit.

Hyvää: Tasokasta ja turhista kliseistä vapaata power metalia. Kehitettävää: Soundit eivät tee oikeutta sävellyksille.

Link to review >>

---

---

Miekat huotrista, soturit! Suomen metallimarkkinoiden taistelutantereelle karauttaa uusi tulokas. Yhtyeen nimi on Adamantra ja sen musiikillinen resepti on melodinen, progressiivisella otteella höystetty powermetal. Mistään keltanokista ei kuitenkaan ole kyse, yhteen jäsenten taustoista mainittakoon sellaiset kokoonpanot kuin Bride Adorned, TOC, Craydawn, Divercia, Mind-A-Stray ja Olympos Mons. Kokemusta pojilla siis riittää. Tästä huolimatta Adamantra kuulostaa tuoreen raikkaalta.

Tällä tulevaa debyyttilevyään lämmittelevällä esijulkaisulla bändi esittelee tyylivalikoimansa eri puolia kolmella, toisistaan pirteästi poikkeavalla kappaleella. Näistä kiinnostavinta antia tarjoilee sinkun avausraita For Ever. Kappale on koukuttava ristisiitos eeppistä powermetallia ja modernimpia aineksia, mikä pitää homman mielenkiintoisena. Hidastempoinen Guilt jääkin tämän jälkeen hieman vaisun ja tylsän oloiseksi. Ungiven onkin jo perinteisempää tuplabasaritykitystä, a'la Helloween ja Rhapsody.

Tuoreeksi kokoonpanoksi Adamantra on varsin valmis paketti. Soittotaitoa ryhmästä löytyy useammallekin bändille asti, mutta turhaan teknisen taituruuden esittelyyn ei onneksi sorruta. Kappaleet ovat pitkähköjä ja rakenteeltaan monimutkaisia, mutta eheitä. Laulaja Tuomas Nieminen hoitaa vaativat lauluosuutensa mallikkaasti ja täyteläiset soundit viimeistelevät kokonaisuuden.

Adamantra ei kaihda mahtipontisia kuorolauluja, syntikkasooloja ja muita lajityyppinsä peruselementtejä (tai kliseitä, katsantokannasta riippuen), mutta kuulostaa silti aidosti ja omaperäiseltä. Eeppisen powermetallin ystäville Adamantra on ehdottomasti tutustumisen arvoinen uutuus – ja miksei muillekin.

Link to review >>

---

---

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Adamantra tuo kuulijoille progressiivisvaikutteista powermetalliaan neljän kappaleen mittaisella sinkulla. Vuonna 2003 perustettu Adamantra koostuu mm. Bride Adornedin ja TOC:n jäsenistä ja soittotaito on kuultavissa.

For Ever on kokonaisuudessaan varmaa ja tiukkaa soitantaa, josta ei hapuilua löydy etsimälläkään. Kitaramelodiat ovat komplekseja, laulu hoidetaan tutulla ja varmalla ammattitaidolla sekä tyylillä ja koskettimia kuullaan lähes tauotta kappaleen alkusekunneista loppuun saakka. Vaikutteiksi mainitut Symphony X, Shadow Gallery ja Helloween kuuluvat For Ever -sinkun kappaleista kuten esikuvien tuleekin kuulua – ei kuitenkaan liikaa. Tuotanto olisi tarvinnut ulkopuolisen tuottajan korvaa, sillä joissain kohdissa tuntuu, että yksinkertaisempi ja selkeämpi ratkaisu olisi toiminut paremmin. Vaikka soundi ei puuroudukaan suuren tavaramäärän vuoksi, hukkuvat kantavat melodiat nuottimäärän alle.

Adamantra on lupaava bändi, mutta kuten hyvän kahvinkin kohdalla, suodatus on paikallaan.

Link to review >>

---